TRANSLATE

maanantai 4. heinäkuuta 2005

Autismi ja haastava käytös

Autismikirjon häiriössä ominaista on tavanomaisen sosiaalisen vuorovaikutuksen ja viestinnän ongelmat, sekä  käytöksen ja ajattelun joustamattomuus. 

Haastava käytös sinänsä ei ole autismin aiheuttama ongelma, vaan vuorovaikutusongelma, johon vaikuttaa monet eri tekijät. Usein sen aiheuttajana on väärinkäsitykset ja molemminpuoleiset pelot tai sitten muut biologiset tekijät kuten epilepsia.

Autistisilla ihmisillä epilepsiaa esiintyy noin 25%-35%. Epilepsialle tyypillinen haastava käytös on tavallista myös autismikirjon oireyhtymässä.  Epilepsiakohtauksia saatetaan väärin ymmärtää haastavana käytöksenä (Clarke 1999). 

Autismikirjon ihmisten itsetuhoiseen käytökseen saattaa liittyä aivojen dopamiinitason alhaisuus. Myös opioidien korkea pitoisuuskeskushermostossa on tulkittu liittyvän agressiiviseen käyttäytymiseen varsinkin puberteetti-iässä (Clarke 1995). Viimeisimmissä tutkimuksissa on havaittu, että myös suoliston bakteerit tuottaa näitä aineita. 

Autistiset lapset ovat yliherkkiä monenlaisille ärsykkeille. Usein tuntoaistin ja kuulon yliherkkyys saattavat olla syynä siihen, että kosketus tai kovat äänet voivat häiritä lasta. Myös katsekontakti saattaa olla ärsyttävä ja aiheuttaa agresiivista käyttäytymistä. 

Toisaalta autismiin voi liittyä myös aistimuksen puutetta. Kipupiste saattaa sijaita eri paikassa, kuin kivun aiheuttaja. Lapsi voi vahingoittaa itseään tuntematta kipua esimerkiksi raapimalla tai hakkaamalla itseään vain hakeakseen tuntoa ja käsitystä omasta kehostaan (Williams 1996).


Clarke, D. J. (1995) Physical treatments.Teoksessa S.G. Read (Toim.) Clinical Learning 
Williams, D. 1(996). Autism: An Inside-Out Approach. Jessica Kingsley, London.
autismi, asperger, haastava käytös, lapsen kidutus laitoksissa, oireet, annostelu, suolisto-oireet, 

sunnuntai 3. heinäkuuta 2005

Milloin huolestua lapsen käyttäytymisestä

Lapsen käytöksen määritteleminen vaatii lukuisten seikkojen huomioonottamista. Sietokyky erilaiselle käytökselle vaihtelee henkilöstä toiseen. Yhteiskunnallinen arvojärjestelmä vaikuttaa käytöksen hyväksyttävyyteen. Suhteen laatu ja asenne lasta kohtaan vaikuttaa sietokykyyn, toimintaan ja vasteeseen. 

Lapsen käytöksestä tulisi huolestua
  • Kun lapsen käytös ei ole sosiaalisten normien mukaan hyväksyttävää ottaen huomioon lapsen iän, kehityksen ja kulttuurillisen taustan.
  • Kun se aiheuttaa huomattavaa vaaraa lapselle itselleen, sosiaalista syrjäytymistä ja koulunkäyntimahdollisuuksien menettämistä.
  • Kun käytös merkittävästi vaarantaa muiden ihmisten elämää.
Lapsen haastavan käyttäytymisen määrittely on tilannekohtaista ja subjektiivista. Kuitenkin kaksi mainituista huolenaiheista tulisi täyttyä, ennen kuin puuttumista tilanteeseen voisi harkita. Onkin hyödyllistä erottaa haastava käytös huolta aiheuttavasta käytöksestä. 

Lapsen käytös on viesti joka täytyy ottaa vakavasti, kun se merkitsee vahigon aiheuttamista itselle tai muille oikeuttaen tilanteeseen puuttumisen. 



Clements, J.& Zarkowska, E. (2000) Behavioural Concerns ans Autistic Sprctrum Disorders Jessica Kingsley, London
Zarkowska, E. & Clements J. (1994) Problem Behaviour in People with severe Learning Disabilities, Coom Helm London

lauantai 2. heinäkuuta 2005

Milloin lapsen käytös on haastavaa

Haastava käytös on kulttuurisidonnaista. Se liittyy vuorovaikutukseen. Lapsen käytöksen luokittelu on henkilöistä riippuvaa eli enemmän subjektiivista, kuin objektiivista. Se pohjautuu tilanteiden ja kontekstien tulkintaan ja päättelyyn. Toisessa tilanteessa tai toisen henkilön kohdalla sama käytös voidaan tulkita eri tavoin. 

Haastavan käytöksen merkit
  • Käytös ei vastaa tilannetta, tai sopimaton ottaen huomioon lapsen iän, tilanteen ja kehitystason.
  • Käytös on vaarallista joko ihmiselle itselleen, tai muille.
  • Käytös aiheuttaa lapselle itselleen merkittäviä hankaluuksia rajoittaen hänen mahdollisuuksiaan oppia uusia asioita.
  • Käytös aiheuttaa merkittävää painetta niille, jotka asuvat tai käyvät koulua yhdessä.
  • Käytös haittaa huomattavasti lähimmäisten elämänlaatua.
  • Käytös ei vastaa sosiaalista normistoa

Clements, J.& Zarkowska, E. (2000) Behavioural Concerns ans Autistic Sprctrum Disorders Jessica Kingsley, London
Zarkowska, E. & Clements J. (1994) Problem Behaviour in People with severe Learning Disabilities, Coom Helm London

Pitäisikö ammattikasvattajat kasvattaa uudestaan?

Kasvattajan vaikeimpia haasteita on lapsen haastava käytös. Tavallisesti se liittyy uhmaikään ja puperteettiin. Autistisella lapsella haastavaa käytöstä esiintyy muistakin kuin kehitykseen liittyvistä syistä. Mitä tehdä, kun lapsi käyttäytyy haastavasti?

Kotioloissa lapsen kanssa usein opitaan tulemaan toimeen kasvattajan ja lapsen yhteisen kokemuksen myötä kuuntelemalla ja seuraamalla lasta, sekä olemalla herkkä hänen tarpeilleen. Jos lapsen tarpeet pystytään tyydyttämään, myös haastavan käytöksen asettama haaste katoaa, tai suuresti vähentyy.

Laitoksissa ja kouluissa tilanne on toinen. Hoitohenkilökunta ja opettajat vaihtuvat. Jopa lapsen oma opettaja tai tukihenkilö harvoin tuntee lasta yhtä hyvin kuin omat vanhemmat. Myöskään lapsi ei tunne näitä ihmisiä. Tässä on jo perusasetelma, jossa helposti syntyy tilanteita, jotka voivat johtaa haastavaan käytökseen.

Suomessa on laitoksia, joissa noudatetaan ns. auktoritaarista kasvatuskäytäntöä. Tämä ei koske vain koulukoteja, auktoritaarista kasvatusta sovelletaan niin sijaiskodeissa, lastenkodeissa kuin lasten psykiatrisilla osastoilla.

Paikoissa, joissa hoito perustuu pakkoon joudutaan usein tilanteisiin, joissa lapsi pannaan kiinnipitelyyn. Yhteistä näille tilanteille on, että useimmin ne olisi voitu välttää inhimillisin ja joustavin säännöin.

Kiinnipitelyä jopa perustellaan hoitona. Monissa maissa tälläinen hoito on kielletty. Kiinnipito jo sinänsä antaa huonon väkivaltaisen mallin asioiden retkaisuun. Varsinkin aistiherkät autistiset lapset kokevat kiinnipitelyn kidutuksena. Voisiko olla joku muu tapa kasvattaa lasta? Tai pitäisikö ammattikasvattajat kasvattaa uudestaan?


perjantai 1. heinäkuuta 2005

Pakko ja kiinnipito vai ennakointi ja ehkäisy?

Korvaavia menetelmiä kiinnipidon korvaamiseksi on olemassa. Eräs on nimeltään ennakointi, jolla estetään pakkotilanteiden syntyminen. 

Kotona periaatteena on se, että vältetään haastavat tilanteet ennakoimalla. Näin lapsikin oppii ennakoimaan ja välttämään haastavat tilanteet, jolloin niitä ei pääse syntymään. Ennakointi on tuttua myös kaikessa luonnonilmiöiden toiminnassa. Pyritään varastoimaan ruokaa tai piiloutumaan vaaran varalta. Ihmiset kohdatessa tervehtivät toisiaan. Pyritään välttämään väkivaltaan johtavia tilanteita.

Väkivaltaan väkivallalla vastaaminen antaa huonon mallin lapselle. Perusperiaate on ehkäisy ja joustavuus. Ehkäistään konfliktit ajoissa varmistetaan, ettei synny pakkotilanteita.

Ikävä kyllä sairaalan auktoriteettisella hoitofilosofialla on tarkoitus luoda päivittäin pakkotilanteita, joita väitetään lasten tarvitsevan. Väitetään, että lasten oireilun syy on lepsut vanhemmat, joilta puuttuu auktoriteetti lapsiinsa nähden.  Lääkäri selittää hoitoa: "Jos lasta ei saada reagoimaan, häntä ei pystytä hoitamaan".

Mitä sanotte sairaalaosastosta jossa alistamalla lasta päivittäin parannetaan hänet auktoriteettien kunnioittamiseen. Eräs alistamisen muoto on mm. margariinipakko - margariinia on pakko panna leivälle. Pakkotilanteet ruokapöydässä aiheuttaa säännöllisesti kiinnipitotilanteita. Illanistujaisissa on limupakko. Kun unihäiriöinen lapsi vastustaa kokiksen juontia illalla - seurauksena on kiinnipitoa.

Henkilökunnan on äänettömästi hyväksyttävä osaston auktoriteettiset hoitokäytänteet. Sääliä ei tunneta lapsia tai työntekijöitäkään kohtaan. Kun inhimillinen hoitaja esittää kritiikkiä ja käytännön parannusta auktoritääriseen hoitofilosofiaan - seurauksena on potkut!