TRANSLATE

maanantai 6. kesäkuuta 2005

Kiinnipito sensomotorisena menetelmänä

Siraalakoulun päätyttyä kiinnipito tilanteita tulee nykyisin vanhempien vierailujen johdosta. Lapsen kysymys kuuluu: “Miksi minun pitää vielä olla osastolla, vaikka koulu on loppu?” 

Äidin vierailu johti kiinnipitelyyn, kun lapsi takoi häntä ja pyysi päästä pois osastolta. Minullekin tuli lähes samanlainen tilanne, vietyäni lastani viikonlopun jälkeen osastolle. Osastolle päästyämme lapsi itki ja huusi osastonhoitajan haastatellessa häntä viikonlopun kuulumisista ja koulutodistuksesta.

Lapsi tarttui hihaani ja pyysi, että vien hänet pois osastolta. Hän halusi kesälaitumille muiden lasten tavoin. Hoitaja halusi ottaa lapsen kiinipitoon. Estin hoitajaa ja sanoin, että kyllä minä lapseni kanssa pärjään. Tilanne raukesi, kun aloin keskustella lapsen kanssa “Rasmus ja kulkuri” kirjasta.

Viimeksi tuli lapselle viime viikolla kiinnipitotilanne, kun pakolla laitettiin känsätippoja varpaaseen – kotona lapsi panee ne itse varpaaseensa. Hoitajan mukaan känsän hoitaminen antaa tilaisuuden lapsen hoitoon ja lähellä pitoon. Tätä lapsi kuitenkin inhoaa.

Hän ei mielellään anna perheenjäsenienkään koskettaa itseensä. Tukan ja kysien leikkaamien on aina ollut hankalaa. Puhuimme sensomotoristen oireitten hoidosta – mm. harjaamisesta pehmeällä harjalla. Kiinnipito on ilmeisesti kuitenkin ainoa sensomotorinen menetelmä, johon hoitajilla on koulutus.