Siraalakoulun päätyttyä kiinnipito
tilanteita tulee nykyisin vanhempien vierailujen johdosta. Lapsen
kysymys kuuluu: “Miksi minun pitää vielä olla osastolla, vaikka koulu on
loppu?”
Äidin vierailu johti kiinnipitelyyn, kun lapsi takoi häntä ja
pyysi päästä pois osastolta. Minullekin tuli lähes samanlainen tilanne,
vietyäni lastani viikonlopun jälkeen osastolle. Osastolle päästyämme lapsi itki ja huusi osastonhoitajan haastatellessa häntä viikonlopun
kuulumisista ja koulutodistuksesta.
Lapsi tarttui hihaani ja pyysi, että
vien hänet pois osastolta. Hän halusi kesälaitumille muiden lasten
tavoin. Hoitaja halusi ottaa lapsen kiinipitoon. Estin hoitajaa ja
sanoin, että kyllä minä lapseni kanssa pärjään. Tilanne raukesi, kun
aloin keskustella lapsen kanssa “Rasmus ja kulkuri” kirjasta.
Viimeksi
tuli lapselle viime viikolla kiinnipitotilanne, kun pakolla laitettiin
känsätippoja varpaaseen – kotona lapsi panee ne itse varpaaseensa.
Hoitajan mukaan känsän hoitaminen antaa tilaisuuden lapsen hoitoon ja
lähellä pitoon. Tätä lapsi kuitenkin inhoaa.
Hän ei mielellään anna
perheenjäsenienkään koskettaa itseensä. Tukan ja kysien leikkaamien on
aina ollut hankalaa. Puhuimme sensomotoristen oireitten hoidosta – mm.
harjaamisesta pehmeällä harjalla. Kiinnipito on ilmeisesti kuitenkin
ainoa sensomotorinen menetelmä, johon hoitajilla on koulutus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti