Psykologi
aloitti keskustelumme kysymällä, mitä tiesin osastosta.
Kerroin
tutustumisestamme osastoon ja myöntesiestä kuvasta, jonka olimme
saaneet. Alkuongelma perheellemme oli, se että lapselle ei esitetty
mitään vaihtoehtoista hoitomuotoa. Olisimme toivoneet avohoitoa.
Sanottiin, että intensiivinen osastohoito on ainoa tapa hoitaa lastamme,
jolle Lastenlinnassa annettiin diagnoosiksi koulustressin aiheuttama
psykoosi.
Alkukeskusteluissa olin ihmetteyt, miksi aspergerin
oireyhtymän mahdollisuutta ei haluttu selvittää, sillä lapsen serkulla
on todettu asperger ja veljellä spatiaalinen hahmotushäiriö.
Vastauksena
oli, että asperger on kiistelty, mutta pysyvä häiriö, mutta psykoosi
voidaan parantaa. Miksi siis hakea elinikäistä diagnoosia, johon ei ole
parannuskeinoa.
Meille kerrottiin, että molemmat kuuluvat laaja-alaisiin
kehityshäiriöihin ja hoito on periaatteessa sama, joten otimme tarjotun
paikan mielellämme vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti