TRANSLATE

maanantai 30. toukokuuta 2005

Kun diagnoosilla ei ole väliä

AS-lapsille tyypillinen tulos on korkeat pisteet "block
design"-osiossa ja muuhun tasoon nähden heikot pisteet kuvien
järjestämisessä tarinaksi. Onko sinulla näistä yksityiskohtaisia
tietoja tai muistiinpanoja?


Näistä on tiedä. Tuntui palautteesta päätellen, että kaikkia osoita
ei lapsen "psykoosin" takia pystytty edes kunnolla suorittamaan.

AS on jo 20 vuotta länsimaissa tutkittu ilmiö,
jonka perinnöllinen tausta ja neurologiset piirteet tunnetaan
jo varsin yksityiskohtaisesti. Se ei ole millään tavalla leimaavampi
tai epämääräisempi käsite kuin esim psykoosi, skitsofrenia tai
persoonallisuushäiriö. Se on itse asiassa monella tapaa
konkreettisempi ja paremmin määritelty kuin nämä. AS:aan liittyy myös
paljon positiivisia piirteitä, sen kanssa elämiseen on olemassa
monenlaisia tukisysteemejä, ja lisää on kehitteillä. Lapsen
koulunkäynnin ja yleisen hyvinvoinnin kannalta olisi todella
vastuutonta jättää tämä mahdollisuus tutkimatta.


Tämä onkin ollut minulle mysteeri, mikä on mielenterveysdiagnoosin
suhde aspergeriin. Lääkäri väittää psykkosia päädiagnoosiksi. Itse
näen lapsen "ongelmat" paljolti mielikuvitusleikkeinä - ajanviettona,
jottei esim. koulussa olisi niin tylsää.

En luottaisi tällaisen lääkärin tarjoamaan konsultaatioon, sillä hän
todennäköisesti löytää konsultiksi samanhenkisen kollegan, jonka
lausunnon sisällön arvaa jo etukäteen.


Lääkäri kyllä myönsi, että neurologit saattavat "löytää aspergerin",
mutta sillä ei lapsen hoitoon ole vaikutusta, sillä tämä "hoito on jo
sinänsä laaja-alaisen kehityshäiriön hoitoa, johon asperger myös
kuuluu". Miksi siis tehdä uutta lasta leimaavaa diagnoosia. Minusta
nykyinen hoito ei kuitenkaan ole sopivaa, sillä se aiheuttaa lapsen
ahdistuneisuutta ja kiinnipitotilanteita, joita kotona ei koskaan ole.
Itse toivoisin, että uusi diagnoosi johtaisi sopivampaan hoitoon.



sunnuntai 29. toukokuuta 2005

Miten saada oikea diagnoosi

Ensimmäinen asia, mikä sinun tulisi tehdä on tämä: pyydä sairaalalta kopiot kaikista lastasi ja perhettänne koskevista tiedoista. Sinulle saatetaan väittää, ettei niitä tarvitse antaa, tai että sinun pitäisi mennä lukemaan niitä jonkun kanssa. Tämä ei pidä paikkaansa: vaadi kopiot kaikesta. Lain mukaan sinulla on oikeus saada kaikki tällaiset tiedot maksutta kerran vuodessa.

Mitään erillistä AS-testiä ei ole olemassa. Voisit päästä eteenpäin sillä, jos saisit sairaalalta *yksityiskohtaiset* tiedot lapsesi neuropsykologisten ym testien tuloksista. Näistä lääkärit usein
pyrkivät antamaan vain loppuyhteenvedon, jolloin pitää erikseen vaatia eri osioiden tuloksia. Tavanomaisista testisarjoista (esim WISC) voi hyvä asiantuntija saada melko paljon vihjeitä siitä, onko AS todennäköinen - joten ilman lähetettäkin voi edetä se verran, että pyytää esim yksityiseltä puolelta lausunnon siitä, vastaavatko testitulokset sitä mitä AS-lapselta voi tyypillisesti odottaa.

Sinun kannattaisi myös täyttää kotona oma-aloitteisesti jokin seulontalomake, esim Gillbergin (löytynee netistä sekä A&A-liitosta), ja lisäksi kirjoittaa muistiin omia, muun perheen ja aikaisempien opettajien havaintoja lapsesta. Diagnoosi perustuu paljolti pitkän aikavälin havaintoihin ja vanhempien haastatteluihin. Haastattelevat lääkärit eivät aina ole kovin tarkkoja asioiden kirjaamisessa muistiin, joten mitä selkeämmin kaikki on muotoiltu etukäteen, sen todennäköisemmin saa oikean diagnoosin.


Pari kommenttia vielä...

Wisc* testissä oli suuria eroja eri osioiden välillä. Matemaattiset ja kirjalliset taidot oli lähes normaleja, kun taas sosiaaliset taidot oli alle ikätason. Kokonaistulos teki kuitenkin lapsesta vajaaälyisen. Psykiatristen tutkimusten tulos oli psykoosi.

AS-lapsille tyypillinen tulos on korkeat pisteet "blockdesign"-osiossa ja muuhun tasoon nähden heikot pisteet kuvien järjestämisessä tarinaksi. Onko sinulla näistä yksityiskohtaisia tietoja tai muistiinpanoja?

Psykoosi on hämärä käsite jonka taakse psykiatrit mielellään piiloutuvat, kun eivät yhtään tajua ongelman luonnetta.

Nykyisellä lasten psykiatrian osastolla kaksi viikkoa sitten sain lapsen paperit pyynnöstä vain näytille. Lääkäri ei nähnyt syytä kaksoisdiagnoosiin. Asperger on hänen mielestään vain muoti-ilmiö ja jopa haitallinen, sillä se leimaa lasta koko loppuikänsä.

Lääkäri on siis toiminut laittomasti, ja lisäksi hän on tietämätön ja asiakkailleen haitallinen. AS on jo 20 vuotta länsimaissa tutkittu ilmiö, jonka perinnöllinen tausta ja neurologiset piirteet tunnetaan jo varsin yksityiskohtaisesti. Se ei ole millään tavalla leimaavampi tai epämääräisempi käsite kuin esim psykoosi, skitsofrenia tai persoonallisuushäiriö. Se on itse asiassa monella tapaa konkreettisempi ja paremmin määritelty kuin nämä. AS:aan liittyy myös paljon positiivisia piirteitä, sen kanssa elämiseen on olemassa monenlaisia tukisysteemejä, ja lisää on kehitteillä. Lapsen koulunkäynnin ja yleisen hyvinvoinnin kannalta olisi todella vastuutonta jättää tämä mahdollisuus tutkimatta.

Kertoessani, että haluan paperit, viedäkseni lapsen Aspergerklinikalle tutkimuksiin, lääkäri lupasi pyytää konsultaatiota lasten neurologian osastolta. 




























*Wisc, Wechsler Intelligence Scale for Children

lauantai 28. toukokuuta 2005

Tyrmistyimme, kuultuamme tuomion

Hei!

Kiitos nopean vastauksesi. Tyrmistyimme, kuultuamme tuomion, enkä ole itse siihen sopeutunut. Lapsi passitettiin tutkimuksen jälkeen lasten psykiatrian osastolle "hoitoon" joka ei meistä tunnu asialliselta saati oikealta.

Olemme yrittäneet saada lasta aspergerin tutkimuksiin, mutta vastaus aivan viime päiviin asti on ollut kielteinen. Nyt lopulta luvattiin lähete, mutta mitään ei vielä ole kuulunut. Minusta tuntuu, että olikea diagnoosi olisi asperger - varsinkin luettuani Baron-Cohenin kirjan "Olennainen ero".

- Isä


"Hullu ja idiootti" -tuomio

Johan on rankka tilanne teillä. Voisitko selventää hiukan: onko tällä teidän nuorimmaisellanne AS-diagnoosi? Epäilläänkö tätä mahdollisuutta? Vai arveletko itse että se olisi oikea diagnoosi sen "hullu ja idiootti" -tuomion sijaan?

Minulla on kyllä kokemusta psykiatrian puolen asiattomasta toiminnasta, sekä omalla kohdallani, lapseni kohdalla että nuorimman veljeni kohdalla. Tiedän että todella vääriä päätöksiä tehdään koko ajan. Olen jossain määrin oppinut keskustelemaan näiden systeemien kanssa siten, että asiat oikaistaan kohtuuajassa. 

Olen myös opiskellut AS/autismi -asiaa pari vuotta hyvässä yliopistossa, joten voin tehdä
asiantuntevia ehdotuksia opetuksen järjestämisestä. Teidän tilanteeseenne en kuitenkaan osaa sanoa paljoa, ilman että saisin tietää lisää yksityiskohtia.


perjantai 27. toukokuuta 2005

Lastenlinnan tuomio oli hullu ja idiootti

Nuorimmaiseni on nyt ollut viime syksystä lähtien erillasissa tutkimuksissa ja "hoidoissa". Kolmasluokka alkoi huonosti- ei pystynyt orintoitumaan ja opiskelemaan uudessa koulussa
"päiväuneksinnan" johdosta. Lastenklinikan tuomio oli hullu ja idiootti. Tuokos tyrmistytti koko perheen - kun oli poikaa pidetty koko katraan lahjakkaimpana.


Määrättiin ilman vaihtoehtoja lasten psykiatrian osastolle pitkäaikaishoitoon. Odotin, että "hoito" olisi lapsen vahvuuksien löytämistä, mutta päinvastoin kaikki hoitokäynnit on ollut täynnä negatiivista palautetta ja vanhempien syyllistämistä.

Oli mukava kuulla toiveita herättäviä ajatuksiasi televisiossa - kaikesta huolimatta moni asia on jo korjautumaan päin, vaikka paljon on vielä tekemistä. Haluaisimme saada lapsen kotiin ja normaaliin kouluun. Mitä voisimme tehdä, kun lapselle ennustetaan jopa kahden vuoden "hoitoa", jota lapsi itse kutsuu "kidutukseksi".
--

maanantai 16. toukokuuta 2005

Me potilaat olemme aivan lainsuojattomia

Mielisairaanhoitoa Seilin saarella tutkinut Jutta Ahlbeck-Rehn luki katkelman erään väitetysti kymmenvuotiaan tasolle jääneen potilaan siskolleen kirjoittamasta kirjeestä. 16.5.1945 päivätty kirje oli avattu, eikä se ikinä päätynyt saarelta pois.

"Paikka, missä olen, on kyllä luonnon puolesta kaunis. Mutta jos on kysymys sairaalasta, niin tämä on vain sairaalan nimen taakse naamioitu pesäke, jossa meidän potilaiden sekä sielun että ruumiin voimat pyritään täällä maailman selän takana tuhoamaan.

Yleensä Suomessakin pidetään kyllä kovaa ääntä noista muiden maiden raakuuksista, mutta omille raakuuksille ollaan valmiit ummistamaan silmät. Sillä seuraten jo puolitoista vuotta tämän laitoksen elämää voin vain myöntää, että tämä on kaikkea inhimillisyyttä vailla oleva laitos.

Näyttääpä todella siltä, että me potilaat olemme aivan lainsuojattomia. Sillä ne raa'at iskut ja potkimiset – joita saa jatkuvasti vielä tämän heikon ravinnon jatkoksi, jota tämä laitos tarjoaa – osoittaa juuri suurta inhimillisyyden puutetta meitä potilaita kohtaan, joita heitetään kuin tuuli kerjäläistä paikasta toiseen kaikenlaisten pulmurien kiusattavaksi.

Ja kuitenkin tällaista raakaa ja tylsää elämää täytyisi jaksaa seurata vuodesta toiseen."


keskiviikko 11. toukokuuta 2005

webmaster@verkkoklinikka.fi writes:

>Hei!
>
>Kiitos palautteestasi. Pahoittelemme, että olet joutunut odottamaan
>vastaustasi. Tietojemme mukaan kysymyksesi on hylätty. Kenelle
>verkkolääkärille olit osoittanut kyseisen kysymyksen?
>
>Ilmoittaisitteko tilinumeronne niin palautamme maksamasi rahan
>takaisin.
>
>Pahoittelemme asiasta koitunutta vaivaa.
>
>Ystävällisin terveisin,
>
>Webmaster, Verkkoklinikka







Teillä ei ole puhtaat jauhot pussissanne

Osastonhoitaja totesi vanhemmille, jotka halusivat neurologin konsultaatiota lapselleen: "Nyt teillä ei ole puhtaat jauhot pussissanne. Miksi haluatte kroonisen diagnoosin, vaikka psykoosi on tilapäinen ja lapselle parempi diagnoosi".
Näin vanhempia syyllistettiin, kun yrittivät saada lapselleen oikeaa hoitoa. "Sosiaalihuollon laitoksissa on käytössä kirjoitettuja ja pääosin kirjoittamattomia normistoja ja toimintatapoja, jotka rajoittavat kansalaisten perusoikeuksia ja näiden rajoitusten oikeudellinen asema ja perusteleminen tuntuvat varsin heiveröisiltä. "
He toimivat vastoin lastensuojelulakia sossuistakin välittämättä mennen tullen ja ainoa selitys kuului: "Meillä on tällaiset käytännöt."Pakkotoimia, mukaanluettuna lepositeitä käytetään Itä- ja Etelä- Suomessa yleisimmin. Oulun seudulla taas vähiten. Tämä näkyy myös lasten psykiatrisilla osastoilla. Oulun seudulla ei ollut lainkaan pitkäaikaista laitoshoitoa alle 13 vuotiaille laaja-alaisen kehityshäiriön vuoksi (sis. ADHD, autismi ja Asperger). Sen sijaan Husin tilastot olivat Suomen komeimmat.
Mutta Oulussakin sattuu väärinkäytöksiä:
(jos linkki ei toimi kopioi koko linkkiteksti ja liitä osoitepalkkiin)
Lukekaa vaikka kehitysvammaliiton Heikki Seppälän selkeä kannanotto asiaan. Näitä tarvitaan vaan kaikilta alan järjestöiltä. Jäsenten pitää painostaa tai vaihtaa järjestöjen johtoa, jos ei kannanottoja ala herumaan. Eduskuntavaaleissakin suurin puolue putosi, kun eivät pitäneet omien äänestäjiensä puolta. Järjestö ilman aktiivisia jäseniä on kuollut järjestö.
Jotkut järjestöt taas panevat päänsä pensaaseen jäsentensä ongelmien edessä, vaikka johtajat mottailevat toisiaan kuonoon. Olisi jo aika ymmärtää, että mallina lapsille, joita lupaa suojella on aika näyttää esimerkkiä ja tehdä jotain.

tiistai 10. toukokuuta 2005

Kidutushoitoa

Mitä tarkoittaa esim, että lapsi pakotetaan syömään margariinia kiinnipitotilanteessa? Voidaanko lapsille tosiaan tehdä ihan mitä tahansa ilman, että kukaan puuttuu noiden paikkojen toimintaan?
Miten saisimme lapsemme pois kidutushoidosta?
Oli pakko hyväksyä kaikki nöyryytykset. Sisaruksille esiteltiin 9-vuotias lapsi skitsofreenikkona ja perheenpää hoidon tarpeessa olevana, kun ei voinut diagnoosia hyväksyä ja vaati lapselleen autismitutkimuksia.
Kun yritimme irrottautua Auroran osaston hoidosta uhattiin poliisilla, vaikka olimme saaneet lapselle loman aikana neurologisen diagnoosin yksityisektorilta. Asperger sinänsä on Aurorassa kyseenalainen diagnoosi. Lastenlinnassa ne vaaditaan vaihtamaan lapselle annettavaan psykoosi-diagnoosiin, vaikka lapsessa ei olisi mitään viitteitä psykoosista, siis todellisuudessa.




maanantai 9. toukokuuta 2005

Siellä oppii valehtelemaan

"Äiti, se on muuten sellainen paikka, että siellä oppii valehtelemaan."

Lapsi ei silloin oikein halunnut täsmentää, mitä tuolla huomautuksella tarkoitti, enkä ole myöhemmin muistanut palata asiaan...
Joskus on tullut mieleen, että hoidollisesta huostaanotosta saattaa joillekin olla ainoa tie kotiutumiseen, että vanhemmat alkavat valehtelemaan.

Siis vaikka lapsella olisi siellä miten paha olla tahansa, niin alkaa vain varovaisesti myötäämään, miten hänen vointinsa on edistynyt/parantunut ja alkaa näin vähitellen edeten valmistaa henkilökuntaa ajatukseen lapsen kotiuttamisesta.
Instanssi, joka puuttuisi lasten psykiatriseen hoitoon Suomessa? Nuo kiinnipidot ja eristykset, se että vanhempia ei kuunnella, vapauden riisto, yhteydenpidon rajoitukset ulkomaailmaan, ulkoilun puute, pakkosyöttäminen, niitä tapahtuu sellaisissa yhteyksissä, mikä ei varmasti voi olla oikein kaikissa tapauksissa!

sunnuntai 8. toukokuuta 2005

Autismi ei ole psykoosia

Aspergeria ei todellakaan vielä tunnisteta. Aspergerin piirteet selitetään psykoosina ja tarjotaan edelleen samaa vanhaa virheellistä hoitoa, jota lapsennekin on saanut. 

Mitä lapsemme on hoidossa oppinut on valehtelemaan. Valheita kuunneellaan mieluummin, kuin totuutta sen autistinenkin lapsi kyllä oppii. Onko siitä hyötyä myöhemmässä elämässä en tiedä. Ei ole ainakaan kotimme arvojen mukaista.

Siihen auttaa kuulema vain lepo. kaksi vuotta levossa on tehnyt mukulasta lihavan ja diabeettisen! Kiinnipidosta mustelmainen lapsemme oli oman hoitajan mukaan hyötynyt kiinnipidosta!

"Kaikki lapsen oireet vain olivat psykoottista, hänen suhteensa ruokaan, ympäristöön ja vissiin kaikkeen mahdolliseen. Itse tiesin koko ajan, että tämä lapsi ei ole eläessään psykoosia nähnytkään."

Mistä tämä tapa nähdä autistinen lapsi psykoottisena oikein tulee? Mutta näyttää olevan vallitseva oppi Helsingissä. Koulutusta kaipaisivat, mutta loukkaantuvat, kun yritin kertoa, että heidän omissa oppikirjoissakin kuten "Lasten ja nuorten psykoterapia" (toimittanut ylilääkäri Matti Brummer Lasten linnasta) todetaan, että psykoanalyysi ei sovi asperger-lapsille.

Täällä ei ymmärretä, että autismi ja psykoosi ovat kaksi aivan erilaista asiaa, joiden hoidolla ei ole yhteistä nimittäjää.

lauantai 7. toukokuuta 2005

Lastenlinnan psykiatrinen yksikkö

Kysymys koski lastenlinnan psykiatrista yksikköä, jossa meno oli myös melkoinen. Erään toisen sairaanhoitopiirin lasten psykiatrian ylilääkäri vastasi, että kyseisen yksikön väärät toimintatavat ovat tiedossa lääkäripiireissä, siihen on yritetty vaikuttaa, mutta tuloksetta.
Kehotti muuttamaan Ouluun, jossa on kuulema hyvä yhteistyö psykiatrian ja neurologian alueella, sekä kehotti tekemään valituksen potilasasiamiehen avustuksella, jos ei omaa perhettä ehdi valitus auttaa, niin auttaa ainakin tulevaisuudessa muita perheitä.
Oma lapseni huostaanotettiin lastenlinnasta, jossa ei pyyntöjäni neurologisista tutkimuksista ja epäilyäni assista pidetty yhtään minään. Kaikki lapsen oireet vain olivat psykoottista, hänen suhteensa ruokaan, ympäristöön ja vissiin kaikkeen mahdolliseen. Itse tiesin koko ajan, että tämä lapsi ei ole eläessään psykoosia nähnytkään.
Aspergerin mahdollisuus kiellettiin, vaikka tarjosin sitä jo silloin. Tosin myöhemmin sanottiin, että tuolloin ei pystytty tekemään tutkimuksia vielä alle 5-vuotiaalle. Mutta lapsi vaadittiin analyyttiseen ryhmäpsykoterapiaan, joka kesti kaksi vuotta. Terapia-aika oli lapselle TOSI raskas, eikä sillä ollut mitään vaikutusta lapsen ongelmiin. Sehän on juuri se terapiamuoto, jota ei AS-lapsille suositella ollenkaan.

perjantai 6. toukokuuta 2005

Asperger sinänsä on kyseenalainen diagnoosi

Vaikka lapsella on tehty autismitutkimukset ja hyvänlaatuinen autismi todettu, väittävät edelleen Aurorassa, että kysymys on psykoosista ja eivät suostu oikeaan hoitoon. Kaikki selitykset perheestä ja tyttären tilasta tulee psykoanalyysista. Autismi on vahempien "defenssi" lapselle aiheuttamastaan traumasta. Lapsi nähdään harhaisena, kun pelkää hoitajiaan, vaikka pakottavat lasta syömään tomaattia, jota on aina inhonnut.

Saimme vain vanhempia syyllistäviä "perheterapeutiksi" itseään tituleeraavan osastohoitajan, joka väittää, että perheessämme on "perhesalaisuuksia", kun emme usko hänen "diagnoosiaan" 9-vuotiaan lapsen skitsofreniasta. Määräsipä meidät MIM-testeihin.

Sanovat, että lasta ei voi hoitaa, jos häntä ei saa reagoimaan. Niimpä ensireaktio saatiin kun karkkipussi otettiin pois kotikäynnin jälkeen. Senjälkeen lapsi on saatu reagoimaan ruoka-aineisiin, joista ei pidä. 

 Musiikkiakin pidettiin illan-istujaisissa niin kovalla, että kätensä korviin työnsi. Otettiin sitten raasti kädet pois korvista. Näin on saatu lapsi luontevasti kiinnipitoon ja eristyshuoneeseen. Olipa hoitona useamman kuukauden "huonehoito" ei saanut tulla huoneestaan leikkimään muiden tenavien kanssa.





   

  

torstai 5. toukokuuta 2005

Hammassärky

Esittäisin aieman kysymyksen tilalle toisen akuutin kysymyksen, johonvoisi olla helpompi vastata:

Lapseni on sairaalahoidossa, josta en voi viedä häntä muualle
tutkimuksiin, sillä hoitavan lääkärin mielestä lapsen tila ei tätä
salli. Vaikka olen tuonut esille havaitsemani lapsen neurologiset
ongelmat - täällä selitetään ne johtuvan psyykkisistä syistä. Kuitenkin
olen havainnut lapsellani kosketusaistin yliherkkyyden - ei viihdy
sylissä, eikä pidä paijaamisesta. Huolenaiheeni on sikäli akuutti, että
sairaalassa lapsella on ollut hammassärkyä, jota äiti
hammaslääkärikäynnin jälkeen piti aiheettomana psyykkisenä oireiluna.

Hammassärky

Lapsen hammasta on osastohoidossa pitkään särkenyt. Hän kävi lopulta
äidin kanssa hammaslääkärissä, mutta reikää ei löytynyt siltä puolelta
suuta, jota hän valitti. Äidin mielestä lapsi valitti hampaasta turhaan.
Hammassäryn syynä oli hänen mielestään lapsen psyykkinen tila.
Hammsasärky jatkui ja lapsi valitti särkyä edelleen viikonloppuloman
aikana. Pari viikkoa hammaslääkärikäynnin jälkeen toisella puolella
suuta oleva maitohammas liikkui ja lapsi halusi irroittaa sen. Lopulta
vedin sen pois, jolloin huomasin hampaassa ison reiän. Ihmettelin, että
hammsalääkäri ei ollut löytänyt rikkinäistä poskihammasta. Sanoin:”Katso
äiti – hampaassa on iso reikä. Lapsi oli oikessa, että hammasta särki”.
”Ei mutta poika valitti särkyä aivan toisella puolella suuta” vastasi
äiti. ”Miksi lapsi valitti särkyä väärässä paikassa kysyin”? Äiti
pyöritti sormeaan päänsä kohdalla tarkoittaen, että lapsi on sekava.

Silloin muistin, että minulla oli talvella samanlainen ongelma.
Hammaslääkärille tuotti hämmennystä, kun en itse pystynyt paikantamaan
särkevää hammasta ja jouduin käymään kolme kertaa hammaslääkärissä saman
kivun takia.Kun hammasta särkee, en osaa sanoa mikä hammas särkee,
vaikka yritän koskettamalla ja painamalla paikantaa kipeää hammasta. Nyt
luin lasten astihäiriöistä kertovasta kirjasta  koketushäiriöistä,
jolloin kipupiste piste saattaa olla eri paikassa kun kivun aiheuttaja.

Kokemukseni mukaan tämä saattaa olla hengenvaarallinen tila. Vanhimmalla
pojallani oli pari vuotta sitten umpisuolentulehdua. Hän tunnisti kivun
väärässä paikassa. Seurauksena oli, että leikkaus tehtiin liian myöhään
ja tulehdus oli päässyt jo leviämään niin, että leikkaus
loppukomplikaatioineen venyi pariin viikkoon. Nyt haluaisin
huolenaiheeni hoitavan tahon tietoon, jotta asiaan tulisi selvyys. Minua
ei kuitenkaan haluta kuunnella. Vastauksena naurologisiin epäilyihini on
ollut: "Tämä ei ole mikään valintatalo. Olet pyytänyt lasta
aspergertutkimuksiin, unihäiriötutkimuksiin ja autismitutkimuksiin. En
näe mitään aihetta näihin tutkimuksiin. Tarpeen vaatiessa konsultoimme
kyllä lasten neurologista osastoa".

En tiedä onko huolenaiheeni riittävä. Kenen puoleen pitäisi asiassa
kääntyä?


^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Isä




 _______________
Kyllä näin on. Ei lapset (eikä aikuisetkaan) yleensä turhasta valita. Eli selvitellä kannattaa. Kipu on aina todellista ja syy (etenkin aikuisiässä) saattaa olla muualla kuin kipeässä paikassa (esim. psykosomaattiset oireet). Jos todellista syytä ei löydy, niin vaivaa on vaikea saada hoidettua vaikka helpotustä oireisiin saisikin.




keskiviikko 4. toukokuuta 2005

Vastaus lapsen hammassärystä verkkoklinikalta

Hei!

Välitimme kysymyksenne verkkolääkärille. Hän
kuitenkin ilmoitti, ettei valitettavasti voi vastata kysymykseenne,
koska kysymyksenasettelu ei ollut selvä ja hänen mielestään on
mahdotonta ottaa kantaa jo hoidossa olevan lapsen diagnostisiin, yms.
asioihin lasta edes näkemättä.

Asia on tällä erää loppuunkäsitelty. Ilmoittaisitteko ystävällisesti
tilinumeronne, niin palautamme maksamanne rahat takaisin.

Ystävällisin terveisin,

Webmaster, Verkkoklinikka



-----Alkuperäinen viesti-----
Lähetetty: 4. toukokuuta 2005 7:15
Vastaanottaja: webmaster@verkkoklinikka.fi
Aihe: Re: VS: VS: Verkkoklinikka palaute (2005_04_28_21_47_03)