Tänään meillä oli vanhempien tapaaminen peruuntuneen tapaamisen sijaan. Odotin kasvavaa yhteistyötä lapsen hoidosta ja tutkimuksesta. Lääkäri kertoi loukkaantuneensa, että olin ottanut yhteyttä hänen esimieheensä sopimatta siitä hänen kanssaan. Ylihoitaja piti esittämiäni kehuja vinoiluna. Kyseessä ei todellakaan ollut vinoilu - vaan aito ymmärrys ja ihailu sitä vaativaa työtä kohti, mitä osaston henkilökunta tekee. En ymmärtänyt, että sähköpostiviestini tulkitaan päinvastoin kuin oli tarkoitus. Mutta tämä väärinkäsitys osoittaa että meiltä puuttuu ilmeisesti yhteinen ymmärrys lapsen hoidosta ja hoidon perusteista.
Ikävä todeta, että tämän väärinkäsityksen seurauksena sensijaan että lapsi olisi saanut lähetteen neurologian tutkimuksiin - vanhempien vierailuaikoja lapsen luona rajoitettiin. Ylihoitaja uhkasi lopettaa jopa lapsen kotiviikonloput. Kun ahdistuin näistä yksipuolisista rajoituksista ja poistuin huoneesta, uhattiin lastensuojeluviranomaisilla, jos en ole läsnä kokouksessa.
Ennalta varoittamatta minua jopa kielettiin kävelyttämästä osastolla käydessäni lastani - kuten oli ollut tähän asti tapana. Hoitajat vetosivat kokouksessa ilmoitettuun rajoitettuun tapaamisoikeuteen. Vetosin vanhemman vastuuseen ja huoltajuuteeni. Pyysin hoitajaa mukaan ulkoilemaan, mutta hän kieltäytyi. Lapsen isänä tunsin, että minusta on tehty täysi nolla - kun en enää saa osastolla käydessäni edes lapseni kanssa kävellä.
Jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti