Lääkäri kutsuttiin paikalle. Hän sanoi, että lapsen kunto on liian
huono lähteäkseen ulos. Poika ei voinut mennä kouluun tänään, sillä hän
suuttui, kun aamupalalla pyydettiin laittamaan enemmän margariinia
leivälle, kuin poika olisi halunnut laittaa. Nyt hän oli ollut koko
päivän sisällä - ilman ulkoilumahdollisuutta. Kummallista, kuinka lapsen
kunto menee huonoksi - heti kun pääsee osastolle. Viikonloppu meni
koripalloilun ja uinnin merkeissä. Eräs hyvin tunnettu lasten psykiatri
ihmetteli, miksi poika on osastohoidossa - katsellessaan pojan pelaavan
koripalloa veljensä kanssa.
Kysyessäni mihin voin
lapsen hoitoasiassa vedota - osaston lääkäri sanoi -
lastensuojeluviranomaisiin. Ihmettelen, miksi yhteistyön sijasta
tarjotaan pakkotoimenpiteitä. Eikö 2000-luvulla enää haluta kohdata
lapsistaan huolissaan olevia vanhempia vaan mieluummin asioidaan
lastensuojeluviranomaisten kanssa. Jotta lapsen hoito onnistuisi,
haluaisinkin aitoa yhteistyötä, enkä ymmärrä yksipuolista sanelua. Hoito tulisi olla kohti avohoitoa, eikä kohti suljettua osastoa
- jota ylihoitaja esitti vaihtoehtona jatkohoidoksi.
Väärinkäsityksien välttämiseksi toivoisin, että ylilääkärillä olisi
mahdollisuus osallistua hoitokokoukseen.
Ystävällisin terveisin
Isä
Ps.
Minulle ilmoitettiin, että sähköpostiviestejä ei osastolle haluta, eikä
niihin enää osastolta vastata - siksi lähetin tämän viestin vain
sinulle.
"Ihmiset ovat yksilöitä ja heille sopivat
erilaiset tavat käsitellä omia tilanteitaan verbaalinen sanallinen
kulttuuri on naisten kulttuuri ja naiset näyttävät hyötyvän puhumisesta.
Miehet taas saattavat ahdistua joutuessaan märehtimään asioita tavalla,
joka ei sovi heille". (Määttä 2000, Perhe asiantuntijana sivu 52)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti